Ikuinen laihduttaja alkaa taas

Keski-Euroopan mäkiviikon innoittamana vertaan omaa tilannettani mäkihyppääjään. Mäkihyppääjä on toistanut suorituksensa tuhansia kertoja ja hän on hioutunut omassa lajissaan mestariksi. Hän osaa asiansa. Laskuasento, polvikulmat, ponnistuksen ajoitus ja lentoasentoon pääseminen onnistuvat kerta toisensa jälkeen. Joskus käy niin, että joku osatekijä ei sovellukaan täysin kokonaisuuteen ja hyppy menee pieleen.
Minä en ole mäkihyppääjä. Onneksi. Minä olen ikuinen laihduttaja. Olen mäkihyppääjän tavoin harjoitellut laihduttamista lukemattomia kertoja. Hallitsen teoriassa kaikki laihduttamiseen liittyvät osatekijät. Ruoka-aineiden kalorimäärät, vitamiini- ja hivenainepitoisuudet, ihanteellisen ruokailurytmin, liikunnan merkityksen. Tunnen kaalisoppadieetin ja Atkins on yksi parhaista kavereistani. Mutta en minä vaan jumalauta laihdu! Tai laihdun välillä, mutta pian taas pullistun entisiin mittoihini ja ylikin.
Nyt yritän taas saada eri osatekijät kohdalleen ja pyrin huippusuoritukseen.
En ole iältäni enkä kooltani mikään pikkupoika. Omia synttärikakkuja on syöty jo yli 50, pituutta on 190 cm, painoa 137 kg (1.1.2010) ja kengännumero on 50. Näistä pohjatiedoista lähden nyt tätä blogia täydentelemään. Tiedä häntä, vaikka kirjoittaisin joka päiväkin, kun oikein innostun. Linnuista ja luonnosta kirjoittelen varmaan aika usein, sillä aihepiiri kuuluu nyt rakkaimpiin harrastuksiini.